Avioero ja ositus – miten omaisuus ja velat jaetaan?

Avioerossa yksi suurimmista kysymyksistä liittyy omaisuuden jakamiseen. Kuka saa yhteisen asunnon? Jaetaanko kaikki omaisuus puoliksi? Entä mitä tapahtuu puolisoiden veloille, säästöille tai ennen avioliittoa hankitulle omaisuudelle?

Moni olettaa, että avioerossa kaikki puolisoiden omaisuus jaetaan automaattisesti tasan. Näin ei kuitenkaan ole. Osituksessa tasataan lähtökohtaisesti puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvot, eikä jokaista omaisuusesinettä tarvitse jakaa puoliksi. Lopputulokseen vaikuttavat muun muassa omistussuhteet, velat, mahdollinen avioehto ja omaisuuden arvo.

Lisäksi 1.6.2026 voimaan tullut lakimuutos toi avio-oikeudelle uuden 10 vuoden vanhentumisajan, minkä vuoksi ositusta ei enää kannata jättää vuosiksi tekemättä.

Tässä artikkelissa käymme läpi, miten ositus tehdään avioerossa, miten omaisuus ja velat jaetaan, mitä tasinko tarkoittaa ja mitä tehdä, jos puolisot eivät pääse omaisuuden jaosta sopuun.

Mitä ositus tarkoittaa?

Ositus tarkoittaa puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden selvittämistä ja sen arvon jakamista avioliiton päättyessä.

Avioliittolain lähtökohtana on, että kummallakin puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Tämä tarkoittaa oikeutta saada osituksessa laskennallisesti puolet puolisoiden yhteenlasketusta avio-oikeuden alaisesta nettovarallisuudesta.

Avio-oikeus ei kuitenkaan tarkoita yhteisomistusta. Avioliiton aikana kumpikin puoliso omistaa lähtökohtaisesti oman omaisuutensa, vaikka sen arvo huomioitaisiin myöhemmin osituksessa.

Ositus tulee ajankohtaiseksi avioeron yhteydessä, mutta se ei tapahdu automaattisesti. Omaisuuden ositus on toimitettava, jos puoliso sitä vaatii.

Miten omaisuus jaetaan avioerossa?

Osituksessa selvitetään ensin kummankin puolison avio-oikeuden alainen omaisuus ja siihen kohdistuvat velat. Velkojen vähentämisen jälkeen saadaan puolisoiden nettovarallisuus.

Tämän jälkeen lasketaan, kuinka paljon kummallekin puolisolle kuuluu avio-oikeuden perusteella. Jos toisella on enemmän nettovarallisuutta, hän joutuu yleensä suorittamaan toiselle tasinkoa.

Esimerkki: Puolison A avio-oikeuden alainen nettovarallisuus on 200 000 euroa ja puolison B nettovarallisuus 60 000 euroa.

Puolisoiden yhteenlaskettu nettovarallisuus on 260 000 euroa, josta kummankin laskennallinen avio-osa on 130 000 euroa.

Puoliso A suorittaa tällöin lähtökohtaisesti puolisolle B tasinkoa 70 000 euroa, minkä jälkeen kummankin osuus on arvoltaan 130 000 euroa.

Laskelma kuvaa osituksen pääsääntöä. Lopputulos voi kuitenkin muuttua esimerkiksi avioehdon, avio-oikeuden ulkopuolisen omaisuuden tai osituksen sovittelun vuoksi.

Jaetaanko ennen avioliittoa hankittu omaisuus?

Lähtökohtaisesti myös ennen avioliittoa hankittu omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin.

Yleinen väärinkäsitys on, että esimerkiksi ennen avioliittoa ostettu asunto, sijoitukset tai säästöt jäisivät automaattisesti osituksen ulkopuolelle. Näin ei ole.

Avio-oikeus voi koskea myös ennen avioliittoa hankittua omaisuutta sekä avioliiton aikana saatua perintöä tai lahjaa.

Omaisuus voi kuitenkin jäädä avio-oikeuden ulkopuolelle esimerkiksi avioehdon tai testamenttiin tai lahjakirjaan sisältyvän avio-oikeuden poissulkevan määräyksen perusteella.

Siksi omaisuuden alkuperä ja siihen liittyvät asiakirjat on tärkeää selvittää ennen osituksen tekemistä.

Miten avioehto vaikuttaa ositukseen?

Avioehtosopimuksella voidaan sulkea puolisoiden avio-oikeus pois kokonaan tai osittain.

Jos puolisoilla on pätevä, kaiken omaisuuden avio-oikeuden ulkopuolelle sulkeva avioehto, varsinaisen osituksen sijasta toimitetaan omaisuuden erottelu. Tällöin kumpikin puoliso pitää lähtökohtaisesti oman omaisuutensa.

Jos avioehto koskee vain tiettyä omaisuutta, esimerkiksi yritystä tai perintöomaisuutta, muu omaisuus voidaan edelleen osittaa normaalisti.

Avioehdon tarkka sisältö ratkaisee, mitä omaisuutta sen perusteella jätetään osituksen ulkopuolelle. Pelkkä tieto avioehdon olemassaolosta ei siis vielä kerro, miten omaisuus jaetaan.

Kuka saa yhteisen asunnon avioerossa?

Yhteinen asunto on usein osituksen taloudellisesti merkittävin kysymys.

Jos puolisot omistavat asunnon yhdessä, käytännössä vaihtoehtoina ovat tavallisesti asunnon myyminen, toisen puolison osuuden lunastaminen tai yhteisomistuksen jatkaminen ainakin väliaikaisesti.

Asuntoa ei kuitenkaan automaattisesti saa se puoliso, jonka luona lapset jatkavat asumistaan. Asunnon omistusoikeus, mahdollinen asuntolaina ja osituksen perusteella syntyvät oikeudet on arvioitava erikseen.

Jos toinen puoliso haluaa pitää asunnon, on selvitettävä sen käypä arvo, jäljellä oleva laina ja mahdollisuus rahoittaa toisen puolison osuuden hankkiminen.

Asunnon järjestelyyn voi liittyä myös veroseuraamuksia. Esimerkiksi osituksen ulkopuolisilla varoilla tapahtuvasta asunto-osuuden lunastamisesta voi syntyä varainsiirtoveroa.

Mitä puolisoiden veloille tapahtuu avioerossa?

Avioero ei automaattisesti siirrä toisen puolison velkoja toiselle.

Lähtökohtaisesti kumpikin puoliso vastaa itse ottamistaan veloista. Jos puolisot ovat ottaneet lainan yhdessä, he vastaavat siitä lainasopimuksen mukaisesti myös avioeron jälkeen.

Osituksessa velat kuitenkin huomioidaan kummankin puolison nettovarallisuutta laskettaessa. Esimerkiksi asuntolaina, kulutusluotot ja muut velat voivat siten vaikuttaa merkittävästi maksettavan tasingon määrään.

Erityisen tärkeää on ymmärtää, ettei puolisoiden keskinäinen sopimus yhteisen lainan siirtämisestä toisen vastattavaksi sellaisenaan vapauta toista puolisoa vastuusta pankille. Velkavastuun muuttaminen edellyttää myös velkojan hyväksyntää.

Mitä tasinko tarkoittaa ja miten se maksetaan?

Tasinko tarkoittaa omaisuutta, jonka varakkaampi puoliso luovuttaa vähemmän omistavalle puolisolle avio-oikeuden toteuttamiseksi.

Tasinko voidaan suorittaa esimerkiksi rahana tai muuna omaisuutena. Se voi liittyä myös asuntoon, sijoituksiin tai muuhun merkittävään omaisuuserään.

Tasingon maksaja saa lähtökohtaisesti päättää, millä omaisuudellaan hän suorittaa tasinkovelvollisuutensa.

Tasinkoa saavalla puolisolla ei siis automaattisesti ole oikeutta vaatia juuri tiettyä toisen puolison omistamaa asuntoa tai muuta omaisuusesinettä itselleen.

Milloin ositus voidaan tehdä?

Ositus voidaan tehdä heti, kun avioerohakemus on tullut vireille käräjäoikeudessa. Avioeron lainvoimaisuutta tai kuuden kuukauden harkinta-ajan päättymistä ei tarvitse odottaa.

Osituksessa huomioitavan omaisuuden piiri määräytyy lähtökohtaisesti avioerohakemuksen vireilletulon perusteella. Omaisuuden arvo puolestaan määritetään pääsääntöisesti osituksen toimittamishetken mukaan.

Tämä ero voi olla taloudellisesti merkittävä, jos esimerkiksi asunnon, sijoitusten tai yrityksen arvo muuttuu huomattavasti avioerohakemuksen ja osituksen välillä.

Onko ositukselle määräaikaa? – uusi laki 1.6.2026

Avioliittolain muutos toi ositukseen merkittävän uudistuksen.

Avio-oikeus vanhentuu lähtökohtaisesti 10 vuoden kuluttua lainvoimaisesta avioeropäätöksestä. Muutos tuli voimaan 1.6.2026.

Jos avio-oikeus vanhentuu, kumpikaan entisistä puolisoista ei ole enää velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan toiselle avio-oikeuden perusteella.

Vanhentuminen voidaan katkaista hakemalla käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä. Puolisot voivat myös sopia pidemmästä vanhentumisajasta laissa säädetyllä tavalla.

Uudistusta sovelletaan myös aikaisemmin päättyneisiin avioliittoihin. Niiden osalta avio-oikeus voi kuitenkin vanhentua aikaisintaan 1.6.2031.

Muutos korostaa sitä, että ositus kannattaa hoitaa asianmukaisesti jo avioeron yhteydessä eikä jättää asiaa vuosiksi avoimeksi.

Voiko ositusta sovitella?

Kyllä. Ositusta voidaan poikkeuksellisesti sovitella, jos tavanomainen ositus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saisi perusteetonta taloudellista etua.

Sovittelussa voidaan huomioida esimerkiksi avioliiton kesto, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi sekä omaisuuden kartuttamiseen ja säilyttämiseen liittyvät olosuhteet.

Erityisesti lyhyissä avioliitoissa voi syntyä tilanteita, joissa omaisuuden tasajako johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

Osituksen sovittelu ei kuitenkaan ole automaattinen poikkeus puolittamisperiaatteesta, vaan sen edellytykset arvioidaan tapauskohtaisesti.

Mitä jos puoliso ei suostu ositukseen?

Jos puolisot eivät pääse sopuun omaisuuden jakamisesta, kumpikin voi hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä.

Pesänjakaja selvittää puolisoiden omaisuuden, velat ja ositusta koskevat vaatimukset sekä toimittaa osituksen tarvittaessa ilman puolisoiden yhteisymmärrystä.

Pesänjakajalla on oikeus palkkioon ja kulujensa korvaukseen. Riitainen ositus voi muodostua pitkäksi ja kalliiksi, minkä vuoksi sovinnollista ratkaisua kannattaa pyrkiä selvittämään ensin.

Toinen puoliso ei kuitenkaan voi pysyvästi estää osituksen toimittamista pelkästään kieltäytymällä yhteistyöstä.

Voiko osituksen tehdä itse?

Kyllä voi, jos puolisot ovat yksimielisiä omaisuuden jakamisesta.

Sopimusosituksesta laaditaan kirjallinen osituskirja, jonka molemmat puolisot allekirjoittavat ja jonka kaksi esteetöntä todistajaa todistaa oikeaksi.

Osituskirjassa kannattaa yksilöidä puolisoiden omaisuus, velat, mahdollinen tasinko ja se, miten omaisuus käytännössä jaetaan.

Asiantuntijan apu on erityisen perusteltua, jos ositukseen liittyy esimerkiksi yritysvarallisuutta, kiinteistöjä, huomattavia sijoituksia, avioehto tai erimielisyyttä omaisuuden arvosta.

Yhteenveto

Avioeron yhteydessä toimitettavassa osituksessa selvitetään puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus ja velat sekä määritetään mahdollinen tasinko.

Lähtökohtana on puolisoiden avio-oikeuden alaisen nettovarallisuuden tasajako, mutta esimerkiksi avioehto, omaisuuden alkuperä ja osituksen sovittelu voivat vaikuttaa lopputulokseen.

Ositus voidaan tehdä sopimuksella tai tarvittaessa käräjäoikeuden määräämän pesänjakajan toimesta. Vuoden 2026 lakimuutoksen vuoksi osituksen viivyttelyyn liittyy myös uusi riski: avio-oikeuden vanhentuminen.

Siksi ositus kannattaa hoitaa huolellisesti ja mahdollisimman pian avioeron yhteydessä.

Tarvitsetko apua avioeroon tai ositukseen?

Avioeron yhteydessä omaisuuden jakamisella voi olla huomattavia ja pitkäaikaisia taloudellisia vaikutuksia. Virheellinen omaisuuden arvostaminen, epäselvät velkavastuut tai puutteellisesti laadittu ositussopimus voivat johtaa merkittäviin taloudellisiin menetyksiin.

Asianajotoimistomme auttaa avioeroissa, osituksissa, avioehtosopimuksissa, omaisuuden arvostamiseen liittyvissä erimielisyyksissä sekä pesänjakajan määräämistä koskevissa asioissa. Avustamme sekä sovinnollisissa että riitaisissa osituksissa.

Ota yhteyttä, niin selvitämme tilanteesi ja oikeudelliset vaihtoehdot.

Sähköposti: toimisto@savonjuristit.fi
Puhelin: 040 145 9002 (Siilinjärvi) tai 045 130 7166 (Iisalmi)

Varaa aika verkossa: www.savonjuristit.fi/ota-yhteytta